Idea lähti puhtaasti jostain pöydälle pesiytyneestä opiskelijalehdestä. Muutama ihminen yritti olla ilman jotain itselleen tärkeää (tai vähemmän tärkeää) tuotetta viikon.
Erityisesti silmääni iski kiroilulakko.
Ok, en suolla enää suustani ärrää, ässää enkä veetä samaan tahtiin kun joskus villinä nuoruusvuosinani (ikävuodet 8-11, kiitos vanhemmille kun lähettivät minut kesäksi aina mummolaan, siellä oppi kiroamaan), mutta tätäkin nykyä aina välillä hieman hävettää kun tuollainen naisen genitaalialuetta vähemmän imartelevasti kuvaava sana lipsahtaa rusohuuliltani ulkoilemaan.
Tämä viikko siis ollaan ilman niitä. Sunnuntaina klo 23:00 saan kirota taas seuraavan kerran, mikäli mieleni kovasti tekevi ja koitan päättää ennen 24:00 mitä vastaan ollaan koko seuraava viikko.
Read tha blog. Keep yourselves updated.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Mitäs sitten tapahtuu jos ärräpää tai velivee tulla ryöpsähtää huuliltasi? Ruoskitko itseäsi männynkävyillä vastaavan viikon vai jotain kauhistuttavampaa? Koska se rohkaisee meitä koettelemaan tässä valaistumisen tiellä. =)
Lähetä kommentti